Ihmisten reagointia

Ihmiset reagoivat erilailla laihtumiseen. Ingrid (Livet i byn) jakoi heidät mielessään 5 ryhmään, minä olen lisännyt pari omaa ryhmää:)

1: He jotka kohtaavat sinut samoin kuin ennen, jotka eivät koskaan ole kommentoineet ylipainoani eivätkä myöskään laihtumistani. Jos se johtuu siitä että he ovat hienostuneita, eivät välitä tai huomaa...en tiedä, mutta monesti arvaan:).

2: He, jotka kovaäänisesti huutavat: Mutta OJ mitä on tapahtunut?...Kuuntelevat kiinnostuneina ja monesti kyselevät enemmänkin. Tämä ryhmä lisää usein: Mikä onni ettet ole sairas, luulin niin ensin. Tämä ryhmä tuntuu usein rakastettavimmalta.

3: He jotka tuijottavat ihan kuin olisin Marsista mutta eivät koskaan voisi edes kuvittelevansa sanoa mitään.

4: Se ryhmä joka ensin osoittaa ihailunsa (usein he itse laihduttavat tai ovat yrittäneet laihduttaa pitkän aikaa) mutta alkavat ajan myöen melkein inhoamaan sinua koska olet onnistunut laihtumisessasi.

5: He jotka kahden lauseen jälkeen sanovat: Tulet lihomaan takaisin...

6. Minä lisäisin vielä sen tyypillisen lauseen, joka sanotaan usein ihan normaalipainoiselle ihmiselle joka on laihtunut: Kauhee kun sää oot laiha, ethän vain enää laihduta yhtään...minullekin ensimmäinen tuollainen kommentti tuli jo silloin kun minulla oli vielä 2 kg YLIPAINOA! Painoin siis 70 kg. Usein nämä on naisia joiden ikävä kyllä pelkään sanovan näin kateuttaan...

7. Ja on onneksi olemassa ihmisiä jotka on aidosti onnellisia onnistumisestasi ja tulevat kehumaan ulkonäköäsi ja tsemppaamaan eteenpäin!!

Ihan jännä kun miettii omia läheisiään ja muita ihmisiä mihin ryhmään he kuuluvat:)

Eilenkin oli grillijuhlissa kaikkia ryhmäläisiä, paitsi ei onneksi vitosia!

Aamupaino oli 62 kg, eilen ennen juhlaa 61,4 kg. Minulla on eri vaaka täällä kaupunkiasunnossa kuin mitä käytiin eilen. Tämä näyttää vähemmän.

Mutta söinkin eilen 200g halloumijuustoa (700 kcal!!), salaattia kastikkeella ja vielä kotiin tullessa kanaa yrttivoilla.

Alkoholia en juonut ollenkaan, ei huvittanut. En ottanut myöskään edes pientä kakunpalasta seitsemän sortin pöydästä...se ei tehnyt myöskään tiukkaa. Enkä ottanut sipsejä yms. ennekuin ihan just ennen kotiin lähtöä otin muutaman maissilastun. Yhden jälkeen toisen ja kolmannen ja neljännen...himo syntyy nopeasti ja sitä vastaan minun on taisteltava koko loppuelämäni...