En ole aina ollut ylipainoinen, pikemminkin hoikka. Taipuus lihomiseen kyllä on ihan geeneissä, jos niin voi sanoa. Mutta ihan tuonne reilu kaksikymppiseksi pysyin alle 60 kiloisena tekemättä mitään erikoista.
Ensi kerran laihdutin vuonna 1992, 61 kg:sta 53-54 kiloon. Sen painoisena pidin itseni ihan vuoteen 1995. Kävin viikonloppuisin pitkillä lenkeillä, viikolla tein kotijumpan tv:n edessä. Säätelin syömisiäni ja pidin välillä hedelmä/mehupäiviä jos paino oli pikkuisenkin noussut.
1995 tapasin nykyisen mieheni ja elämä ikäänkuin rauhoittui. Hän on aina rakastanut karkkeja ja kakkuja ja aika pian huomasimme että aloimme molemmat lihomaan. Kyse oli kuitenkin vain joistakin yksittäisistä kiloista monta vuotta, välillä söimme painonvartijoiden malliin ja laihduimmekin aina hyvin.
Muutimme ulkomaille ja arjen touhussa paino taas nousi molemmilla, miehelläni vielä enemmän. Laihdutin keväällä 2001 68 kg:sta noin 60 kiloon..., liikuin paljon ja söin vähäkalorista ruokaa. 60 kg oli nyt ihan ok paino. Pysyin sen painoisena melkein puolitoista vuotta, sitten taas yhtäkkiä painoin saman 68-69 kg ja menin painareihin syksyllä 2002 joissa taas laihdutin 8 kiloa. Suurin lihominen tapahtui kesällä 2002...söimme paljon valmisruokia, jäätelöä jne.
2003 paino taas nousi pikkuhiljaa...ja raja nousi: 65kg alkoi tuntua siedettävältä painolta jne. En tarkkaillut niin paljon vaikken olostani tykännytkään. Aloimme lapsettomuushoidot hormooneineen, paino nousi yli 70 kg. Olin ihan kauhuissani, masentunut jne. Vuodesta 2003 olen siis yrittänyt enemmän tai vähemmän laihtua, se on koko ajan ollut takaraivossa. En koskaan hyväksynyt uutta pulleaa olemusta.
Liityin monta kertaa painareihin...ehkä aluksi pari kiloa lähti mutta sitten jumittui vaikka olisi yrittänyt tehdä kaikki oikein. Olin kiloklubissa, sama homma. Mietittiin ja sovittiin monta kertaa että nyt lopetetaan kaikki epäterveellinen, vaihdettiin kevyttuotteisiin jne. Ja kaikesta huolimatta: paino nousi vuodesta 2003 vielä 10 kiloa ja painoinkin +/- 80kg!!
En voinut pitää edes hameita ilman pitkiä alushousuja koska reidet hankasivat toisiaan ja sain todella kipeät hankaumat/ haavat. Tulin epäsosiaalisemmaksi kuin ennen...ajattelin seurassakin vain painoani. En käynyt juurikaan uimarannoilla tai ottanut aurinkoa. Monet vaatteet näyttivät provosoivilta päälläni koska rinnatkin olivat turvonneet D/DD-kuppiin enkä muutenkaan ollut keijukainen.
Viime kesänä päätin tehdä jotain asialle, viimeisen kerran!!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar